MARINO 60 vuotta

OY MARINO AB – VENEIDEN VALMISTUSTA PERHEYRITYKSENÄ

Useimmat venealan yritykset ovat aikoinaan syntyneet joko kellarissa, autotallissa tai hylätyssä ladossa. Marinon kohdalla kaikki alkoi vuonna 1958 Tor-Björn Fagerströmin kellarissa Kulosaaressa. Bensowilla työskentelevä kemian insinööri Fagerström oli kiinnostunut uudesta valmistusmateriaalista, lasikuidusta, ja halusi innokkaana veneilijänä käyttää sitä veneiden rakentamiseen. Perusopin hän sai eräältä ruotsalaiselta ystävältään, ja niin alkoi jollaplugin teko omassa kellarissa.

LIHAA JA LIUOTTIMIA

Ensimmäiset tuotantotilat sijaitsivat Hangossa, koska Tor-Björn Fagerström sai vuokrata toisen siiven kaupungin kauppahallista. Seinän takana työskentelivät edelleen lihakauppiaat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka tuuletusjärjestelmät sen aikaisissa veneenvalmistustiloissa olivat hyvinkin puutteelliset.

Tor-Björn perusti Bensowin veneosaston jo vuonna 1954 ja toimi sen päällikkönä. Hänen aktiivisena purjehtijana tunnettu esimiehensä Robert Jansson ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta alkaa valmistaa veneitä uudesta materiaalista, vaikka Herttoniemen tehtailla olisi ollut tilaa. Fagerström aloitti sen vuoksi itse lasikuituveneiden tuotannon silloisen työnantajansa siunauksella, ja näitä veneitä myytiin Bensowin liikkeessä. Jo näihin aikoihin vanhin poika Christer nähtiin venenäyttelyssä esitteitä jakamassa.

Tor-Björn Fagerström oli myös innokas moottoriveneilijä, A-luokan hydroplanien “isä”, ja kiersi perheensä kanssa Suomea erilaisissa kilpailuissa. Veneet olivat siten lähellä hänen sydäntään.

Hangossa rakennettiin myös Vikloja lasikuidusta, ja siellä syntyi Marinon suosituksi muodostunut Family Sport-malli. Runko oli lasikuitua mutta kansi ja muut rakenteet puuta. ‘Vielä silloin minulle tähdennettiin sitä, ettei kahta niin erilaista materiaalia, kuollutta ja elävää, voi liittää toisiinsa veneessä’, Tor-Björn Fagerström muistelee. Tänä päivänä sitä ei koeta ongelmaksi, kunhan liitokset tehdään oikein.

Marinon toiminta siirrettiin vuonna 1965 Jokelaan, mutta veneet varustettiin valmiiksi ja toimitettiin asiakkaille perheen pihalta Kulosaaressa. Näihin aikoihin myös kaksoset Jan ja Ben kiinnostuivat toiminnasta.

MUUTTO SIPOOSEEN

Vuonna 1967 valmistui Marinon tehdaskiinteistö Sipoonjoen rannalle. Veneiden valmistus siirtyi tänne, mutta konttori oli vielä Ritarikadulla. Sipoo oli sijainniltaan sopiva sikäli, että veneet saatettiin laskea veteen omalta tontilta koeajoja varten. Se oli myös kohtuullisen lähellä yrittäjäperheen kotia.

‘Jokelan ajoilta muistan, että töiden päätyttyä lähdimme aina Helsingistä kahdella autolla ja trailereilla hakemaan Marino Sporteja tehtaalta Kulosaareen’, kertoi Kitty Fagerström. ‘Kotona olimme yöllä kahden maissa, joten työpäivä venyi pitkäksi.’

Näyttelytila kuitenkin vielä puuttui, jolloin paperintuottaja Dahlbergilta vuokrattiin kylmä halli Naurissaaresta. Sinne sijoitettiin veneet ja niiden myynti, koeajot ja luovutus. Paikan nimeksi keksittiin Merikeskus. Marinolla oli tarkoitus kehittää tästä paikasta ympärivuotisesti toimiva, mutta vuokraaja Dahlberg ei suostunut tähän vaan vuokrasopimuksen pidentämisen sijasta tuli äkillinen irtisanominen marraskuussa 1971.

Sipooseen rakennettiin kahdessa kuukaudessa toinen halli ja talvitelakoidut veneet siirrettiin joulukuun lopulla sinne. Kohta yrityksen koko toiminta keskitettiin Sipooseen. ‘Tämän jälkeen päätin, etten enää koskaan lähde vuokralle’, Tor-Björn Fagerström tähdentää, ‘vaan joko omistan paikan tai en ole ollenkaan siellä!’

UUSI TEHDAS JA YRITYSJOHTO

Suurempia veneitä käsittävä Marino 1000-sarja käynnistyi vuonna 1983. Tuotantotiloille asetettavat vaatimukset kasvoivat, minkä lisäksi oli etsiydyttävä paikkakunnalle, jossa ammattitaitoisen työvoiman saanti olisi turvattu. Uusi tehdas rakennettiin täysin yrityksen oman rahoituksen turvin vuonna 1988 Pännäisiin, Pietarsaaren lähelle.

Tehdas on suunniteltu hyvin toimivaksi ja joustavaksi, ja perustuu yrittäjäperheen omiin ajatuksiin ja vankkaan veneenvalmistus-kokemukseen. Tor-Björn Fagerström toteaa myös yhteistyön paikallisten ihmisten kanssa sujuneen erittäin myönteisissä merkeissä.

SUKUPOLVENVAIHDOS

Marinossa sukupolvenvaihdos vietiin läpi hyvissä ajoin, vuoden 1985 alussa, jolloin Ben Fagerström nimitettiin toimitusjohtajaksi. ‘Emme halunneet tehdä tätä viime hetkessä, jolloin vanhempi sukupolvi ei enää pystyisi tukemaan uutta johtoa, totesi Marinon hallituksen puheenjohtajana toiminut Tor-Björn Fagerström.

SATA VENETTÄ VUODESSA

Marino on kehittänyt yhtä monta venemallia kuin yrityksellä on ikävuosia. Marino Sporteja valmistettiin noin sata kappaletta vuodessa. Marino Mustangista ja Superista tuli suosittuja venemalleja, ja öljykriisin aikoihin Åke Sandström piirsi yritykselle MS-66 -moottoripurren.

Veneiden turvallisuus on aina ollut tärkeää Marinon väelle. Jo vuonna 1978 tehtiin päätös, että kaikille malleille hankittaisiin tyyppihyväksyntä eli Sininen kilpi. Veneet testattiin kilpailuissa, joiden yhteydessä myös runkojen peruskehittely tapahtui. Harvat veneet kävivät siihen aikaan läpi yhtä kovan tuotekehitysvaiheen eri offshore-luokissa. V-pohjalla varustettu Mustang oli aikansa suosituimpia malleja, joka läpikävi pitkän käytännön kehitysvaiheen ja kovat testit jopa kansainvälisissä kilpailuissa.

Useimmat uuden sukupolven mallimme ovat saaneet tunnusmitaleita yleisöäänestyksissä ja ammattilehdissä’, toteaa toimitusjohtaja Ben Fagerström. Vuoden veneiksi on valittu Marino 9000, 8000, Barracudan molemmat versiot, Marino Piraya sekä Marino Rocca. Uusimmat mallit ovat Marino Shark vuonna 2000 ja Marino Cobra vuonna 2005, joka valittiin vuoden 2006 Messujen Moottoriveneeksi. Vuonna 2007 Marino Swing otettiin uudelleen tuotantoon retro uututena. Uuden sukupolven malli Marino APB 27 valloitti vuonna 2009 ja saavutti peräti 7 kunniatitteliä (mm. Vuoden Vene) Euroopassa. Vuonna 2015 oli taas Suomen suosituimman tuulilasiveneen Marino Mustangin vuoro oltuaan poissa 40 vuotta. Venemessuilla 2015 Mustang ilahdutti messuväkeä ja sitä myytiin moninkertainen määrä kun osattiin odottaa.